Tässä on taas viikko sairasteltu ja lopulta viime torstaina menin lääkäriin ja sain antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Tuttu kaveri, monena syksynä ollut. Muuten olo on ollut kyllä todella hyvä, jos ei yskää ja äänen möreyttä oteta huomioon.
Tämän päivä on mennyt ajatellessa kaikenlaista. Elämää yleensä ja mihin suuntaan sitä haluaa elämässään mennä. Joskus on ihan kiva ajatella kaikenlaista, ns. mutustella mielessään eri skenaarioita. Joskus taas haluaisi vain olla ajattelematta mitään. Tänään olen halunnut molempia. On ollut mukava ajatella kaikkia kivoja ja positiivisia asioita, unelmoida. Mutta sitten jostain kumman syystä ajatukset lähtevät välillä vähän väärille urille, sinne negatiiviseen ikävään suuntaan, niin haluaisin vain pysäyttää ajatukset saman tien. Aina se vain ei ole niin helppoa.
Itselläni on paha tapa välillä ajatella aivan liikaa. Miettiä ja pohtia jotain asiaa monelta kannalta, vaikka paras ratkaisu olisi vain antaa olla ja elää elämän virran mukana. Antaa vain elämän kantaa ja johdattaa sinne minne on tarkoitus. Luottaa siihen, että kyllä tässä ollaan matkalla ihan oikeaan suuntaan ilman että sitä pitää ylianalysoida. Välillä vaan se on niin hankalaa. Antaa vain olla ja luottaa, vaikka olisi tarve hallita ja kontrolloida.
Se hetki, kun päästää irti. Se hetki kun vain antaa olla ja luottaa että kyllä asiat järjestyy. Se on se hetki, jota kaipaan juuri nyt. Päästän siis irti. Annan olla. Uskon ja luotan elämään, ja olen vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti