Liikaa hyvää on joskus liian paljon

Mun elämässä on tällä hetkellä todella, todella paljon hyviä asioita. Parisuhde, perhe, maailman paras työ, oma yritys, uinti, ystävät jne. Mutta voiko hyviä asioita olla elämässä liikaa? Upeita mahdollisuuksia ja kokemuksia vain tupsahtelee eteeni. Kuinka niihin voi olla tarttumatta? Sitä haluaisi vaan sanoa kyllä, kyllä ja kyllä koska kaikki jutut joita tulee vastaan ovat mahtavaia mahdollisuuksia kehittyä niin ihmisenä kuin työssä! Miten se onkin niin vaikea sanoa ei tuollaisessa tilanteessa?

Elämäni pyörii aika paljon työni ympärillä. Fressi on lähestulkoon toinen kotini. Siellä viihtyy vaikka töitä ei olisikaan enää sille päivää tehtävänä. Siellä saan vastata meidän trainer- ja ryhmäliikuntapuolesta ja näiden tiimien johtaminen on lempipuuhaani, koska siinä saan kehittyä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. PT-asiakkaani tuovat työpäivääni jokainen oman energiansa. Heidän kanssaan oma elämäni unohtuu ja elän täysillä siinä hetkessä heidän kanssaan. Asiakastapaamisessa olen 100 % läsnä. Ryhmäliikuntaohjaus tuo työpäiviini mukavaa liikettä ja mitä upeimpia asiakaskohtaamisia.

Oman yritykseni puolella pääsen toteuttamaan myös vapaasti omia ideoita ja käyttämään luovuuttani. Toki saan tehdä niin myös Fressillä, mutta tiettyjen rajojen sisällä. Positiivisen Pulahduksen kautta pidän uintikursseja ja ohjaan uintitekniikkaa niin yksilöille kuin ryhmille. Yrittäjyys on itselleni tällä hetkeläl mukava harrastus ja teen sitä sen mukaan mitä aikaa riittää Fressin töiden ohella.

Elämäni pyörii siis aika paljon töiden ympärillä. Toisaalta se ei haittaa, koska se on niin kivaa! Koska se on kivaa, sitä ottaa mielellään vielä yhden asiakkaan lisää, ottaa yhden jos toisenkin mielenkiintoisen tehtävän hoitaakseen, palaveeraa uusista ideoista ja lupautuu ottamaan vastuulleen vielä tämänkin asian. Lopulta kalenteri pullottaa kaikkia kivoja juttuja niin että muut kivat elämän osa-alueet saattavat alkaa kärsiä niinkuin esimerkiksi perhe, parisuhde tai oma aika, harrastukset.

Parisuhde kun ei itsestään pysy elossa. Sen eteen tulee tehdä töitä ja ennen kaikkea antaa aikaa. Helposti, ainakin minä, pidän parisuhdetta välillä itsestäänselvyytenä. Samallalailla kuin välillä ystävyyssuhteitanikin. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Niitä tulee huoltaa ja niille tulee antaa aikaa, jotta ne voivat elää ja voida hyvin. Vahvakaan suhde ei elä hyvinvoivana kovin pitkään ilman yhteistä aikaa.

Meidän suhteessa olemme molemmat aika työkeskeisiä. Tykkäämme työstämme ja se on ok, se ei haittaa. Yhteinen aika vain on välillä aika vähissä. Viikolla emme ehdi kuin nukkua yhdessä ja vaihtaa muutaman sanan keskenämme, sen mitä jaksamme. Meidän yhteinen parisuhdeaika sijoittuu yleensä viikonlopuille ja silloin käymme yleensä mm. yhdessä treenaamassa salilla. Välillä vain nuo yhteiset viikonloputkin ovat harvassa.

Oma aika on minulle lähes yhtä tärkeää kuin parisuhde ja perhe. Välillä kaipaan sitä että saan olla ihan yksin omissa oloissani. Työni on hvyin sosiaalista ja sen vastapainoksi kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa, aikaa jolloin voin tehdä sellaisia asioita joista tykkään ja joista saan virtaa. Yksi näistä on uinti. Uinti on myös itselleni tärkeä harrastus. Harrastus joka vie myös osansa meidän yhteisistä viikonlopuista.

Nyt kun kirjoitan näitä ylös niin huomaan että tähän ei tällä hetkellä mahdu ainakaan yhtään enempää asioita. Koska jo nyt se kaikkein tärkein asia elämässäni kärsii. Vaikka siis sanoisinkin ei jollekin mahtavalle ja upealle mahdollisuudelle, niin samaan aikaan sanon kyllä parisuhteelleni. <3

Ajat paranee ja uinti nopenee

Nyt on kisat hetkeksi kisailtu. Viikko sitten uitiin Vaasassa Grand Prix 1 kisat ja viime viikonloppuna kisailtiin Mastermestaruuksista Turussa. Molemmat kisat menivät kyllä aikalailla nappiin täytyy myöntää. :) Vaasassa uin kaikkien aikojen ennätykseni 50 metrin vapaauinnissa ja se se on jotain! :) Perhosenkin vauhti on mennyt eteenpäin, tosin siihen en vielä ihan täysin ole tyytyväinen. Aionkin vielä tänä vuonna lähteä yksiin pitkän radan kisoihin, jotta pääsen vielä uimaan, etenin tuota perhosta ja 100 metriä myös. Siinä vauhtikehitys onkin ollut aika huikeaa!

50 m vapaauinti 
huhtikuu 28,55 (25)
kesäkuu 29,03 (50)
lokakuu 28,00 (25, PB)
lokakuu 28,56 (50, viesti)

50 m perhosuinti
huhtikuu 30,07 (25)
kesäkuu 30,07 (50)
lokakuu 29,13 (25)
lokakuu 29,78 (50)

100 m perhosuinti 
huhtikuu 1.10,99 (25)
lokakuu 1.08,5 (50, viesti)

Eli oikeita asioita oon siis tehnyt. Hyvä minä! Tässä lopuksi pieni video itseni motivointiin. Haha, laatu nyt ei ole kovin hyvää, mutta ajaa asiansa. :)

Askeleita kohti unelmaa

Tässä on otettu nyt askeleita kohti unelmaa. Otin yhteyttä viime kuussa vanhaan valmentajaani Markoon Jyväskylään ja pyysin häneltä etävalmennusta. Miksi? Koska nyt oli sen aika.

Kevät meni omatoimisesti, mutta nyt tarvitsin lisätsemppiä ja tutun valmentajan tuekseni kohti unelmaani. Oli niin hienoa, että Make suostui lähtemään tähän projektiini tai oikeastaan matkaani mukaan! Etävalmennus ei nimittäin ole mikään helppo nakki. Nyt on ohjelmia, jonka mukaan mennään ja voin sanoa, että tuntuu upealta! Harjoitukset ovat juuri sellaisia joita kaipasin ja joita myös tarvitsin! Oon niin onnellinen! :)

Ensi viikolla olisi luvassa ensimmäiset vähän kovempi tasoiset kisat Vaasassa, tämän kauden ensimmäiset Gran Prix kilpailut. Lajeina minulla on siellä 50 m vapaauinti ja perhosuinti. Sinne lähden hakeman enemmänkin kisakokemusta kuin kovaa tulosta. Jos tulosta tulee niin se on vain mukavaa plussaa. Tässä pitää tätä kilpailemista vähän taas treenata, että osaa pitää päänsä kasassa ja tehdä oikeita asioita paikan päällä ennen kisaa, jotta itse kisauinti menisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ja meneehän se kun niin päätän. :)

Kahden viikon päästä on sitten Master-mestaruus-uinnit Turussa. Sinne lähden enemmän hakemaan kivaa fiilistä, vähän uudenlaisessa porukassa. Ja meillä on siellä monta viestiä!! Niin mahtavaa!! En oo pitkään aikaan uinut viestissä ja viestiuinnit on vaan niin kivoja!! Tämä kun on tälläinen yksilölaji tämä uinti, niin viestit tuovat tähänkin lajiin sitä joukkue- ja ryhmähenkeä mukaan.

Tosi kiva päästä uimaan myös Turkuun, kun en ole sielläkään pitkään aikaan uinut. Joskus nuorena. Siellä taisi olla meillä leiri. Ja silloin hyppäsin 7,5 m, mutta kympistä en uskaltanut. Sieltä kun vielä joku päivä rohkenisi hyvpätä niin jee!

Mutta nyt viikonlopun viettoon kivoilla fiiliksille hyvin uidun treenin jälkeen. Huomenna ajellaan miekkosen kanssa Lahteen Fitness Expoille. Kiva viikonloppu siis tulossa!

Kivaa viikonloppu myös teille sinne ruudun toiselle puolelle! <3

- Heidi

Päästä irti. Anna olla. Usko ja luota, ja olet vapaa

Hellou!

Tässä on taas viikko sairasteltu ja lopulta viime torstaina menin lääkäriin ja sain antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Tuttu kaveri, monena syksynä ollut. Muuten olo on ollut kyllä todella hyvä, jos ei yskää ja äänen möreyttä oteta huomioon.

Tämän päivä on mennyt ajatellessa kaikenlaista. Elämää yleensä ja mihin suuntaan sitä haluaa elämässään mennä. Joskus on ihan kiva ajatella kaikenlaista, ns. mutustella mielessään eri skenaarioita. Joskus taas haluaisi vain olla ajattelematta mitään. Tänään olen halunnut molempia. On ollut mukava ajatella kaikkia kivoja ja positiivisia asioita, unelmoida. Mutta sitten jostain kumman syystä ajatukset lähtevät välillä vähän väärille urille, sinne negatiiviseen ikävään suuntaan, niin haluaisin vain pysäyttää ajatukset saman tien. Aina se vain ei ole niin helppoa.

Itselläni on paha tapa välillä ajatella aivan liikaa. Miettiä ja pohtia jotain asiaa monelta kannalta, vaikka paras ratkaisu olisi vain antaa olla ja elää elämän virran mukana. Antaa vain elämän kantaa ja johdattaa sinne minne on tarkoitus. Luottaa siihen, että kyllä tässä ollaan matkalla ihan oikeaan suuntaan ilman että sitä pitää ylianalysoida. Välillä vaan se on niin hankalaa. Antaa vain olla ja luottaa, vaikka olisi tarve hallita ja kontrolloida.

Se hetki, kun päästää irti. Se hetki kun vain antaa olla ja luottaa että kyllä asiat järjestyy. Se on se hetki, jota kaipaan juuri nyt. Päästän siis irti. Annan olla. Uskon ja luotan elämään, ja olen vapaa.

<3: Heidi

Rakastan Bodypumpia

Ihanaa! Olin eilen Bodypumpissa ja mun kroppa kesti sen! :)
Ohjaan siis myös itse pumppia, mutta nyt olen joutunut olemaan 9 kk siitä tauolla, kun lonkkani alkoi oirehtia viime vuoden lopulla, ja pumppi tuntui sitä vain pahentavan tuolloin.

Nyt se kuitenkin alkaisi taas olla kunnossa ja olenkin kokeillut pumppia nyt muutaman kerran tässä syksyllä. Eilen kun olin tunnilla niin uskalsin laittaa kyykky-biisiinkin vähän isommat painot ja ei tuntunut pahalta! Tai siis tuntui, mutta hyvällä tavalla! Oon niin onnellinen! :)

Plus tää uus ohjelma 95 on ihan huippu! Tosi hyvät biisit, etenkin kyykky-, rinta- ja askelkyykkykappale! Joulukuussa pääsen ite taas ohjaamaan, odotan sitä jo niin paljon!
Can't wait! ;)

Pistoolikyykky harjoittelua

Löysinpä tuolta kamerastani pari kuvaa, jotka oon ottanu joku aika sitten kun harjoittelin pistoolikyykkyä. Tämä harjoitus on niin raskas että tämän jälkeen mun pakarat oli kipeenä varmaan 4 päivää! :D

Kovin montaa toistoa en itse pysty tuota liikettä tuolta syvyydeltä vielä tekemään. Itse suosittelisin sarjapituudeksi 5 x 5 per jalka. Voin luvata että tuntuu! Helpomman version tuosta liikkeestää saa, kun korottaa steppilautaa vähän ylemmäs tai lähtee liikkeeseen korkeammalta penkiltä.

Yhden jalan kyykky steplaudalta/penkiltä

1. Istu hyvässä ryhdissä steplaudalla. Työtä tekevä jalka tukevasti lattialla. Vapaana oleva jalka on edessä suorana ja mahdollisimman rentona.

2. Nouse ylös selkä suorana, ilman heijaavaa liikettä. 

Itse kyllä näköjään vähän fuskasin :D

3. Laskeudu hitaasti hyvässä ryhdikkäässä asennossa takaisin steplaudalle. 

Näin alastulokin käy vielä työtä.

Kokeileppa tätä vaikka nyt tulevana viikonloppuna!
Kivaa viikonloppua! :)

- Heidi

Uintileirillä Helsingissä

Vietin tänä tänä viikonloppuna omatoimista uintileiriä Helsingissä ystäväni Annan kanssa. Voi että kun oli kivaa! Koko viikonlopun sai vain keskittyä uintiin, syömiseen, lepoon ja kehonhuoltoon. I-H-A-N-A-A!

Uintileiri alkaa nyt!

HUOM! Katso lippusiimoja, ne näyttää sen miten paljon siellä tuuli! :D

Viikonloppuna tuli yhteensä 4 uintitreeniä, 1 vatsatreeni ja paaaljon kävelyä aina hallille ja takaisin. Kaikki treenit uimme Helsingin uimastadionilla. Stadikka oli viimeistä viikonloppua auki. Kesällä kävin siellä elämäni ensimmäisen kerran uimassa ja kyllä se vaan on siistiä uida ulkoaltaassa, vaikka Suomen sää on mitä on. Happi kulkee ihan eri tavalla ja saa aurinkoa, ainakin vähän. ;) 

Perjantaina kävimme myöhään illalla uimassa, oli pimeää ja ulkotulia oli altaan reunoilla kun siellä vietettiin Kuutamouintia. Sää oli kyllä aivan kamala! Satoi, tuuli tai oikeastaan myrskysi, mutta silti siellä oli paljon väkeä! Eli monta muutakin hullua oli uimassa! :D Oli kyllä tosi spooki fiilis.

Lauantaina treenailtiin pariin otteeseen altaassa, mitä en ole tehnyt sitten varmaan 5 vuoteen! Ja sen väsymyksen tunteen kyllä tunnistin ja en tykännyt. Tuota väsymis fiilistä en ole kaivannut. Pystyn hyvin treenaamaan päivässä vaikka kolme kertaa, mutta yksi uinti päivässä riittää. Uinti vaan verottaa voimia ihan eri tavalla kuin mikään muu liikuntamuoto. Se väsyttää enemmän ja nälättää enemmän. Illan treenistä tehtiin vähän lyhyempi niin sen jälkeen sitten taas olikin energiaa! Energiaa syödä, kattoo leffaa ja herkutella! Ne herkut oltiin niin ansaittu! ;)

Sunnuntaiaamuna vielä käytiin uimassa kerran ja sitten lähdinkin kotia kohti. Tällä hetkellä (vielä!) suunnittelen treenit aina vasta altaalla. Teemat jokaiselle treenille olen kuitenkin päättänyt jo etukäteen. 

Meidän treenien teemat olivat tänä viikonloppuna seuraavat:

1. VESIVOIMA & NOPEUS

2. VESIVOIMA & VAELTELU

3. TEKNIIKKA & POTKUT

4. TEKNIIKKA JA NOPEUS. 

Yhteensä kilometrejä tuli 12km, mikä on minulle tosi hyvä määrä! 15 km olisi tietysti ollut vielä parempi! ;) 

Mutta tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti uintiunelmaa! 

Hyvää yötä! 

<3: Heidi

Niin hyvä fiilis!

Hellou!

Tänään mulla on ollu niin hyvä fiilis! :) Aamulla klo 04.30 nousin tänään sängystä kivan pirteänä. Aamulla heti 3 asiakasta ja näiden jälkeen klo 9 kuntospinnin ohjaus. Ja ihanan monta aamuspinnaajaa olikin paikalla tänään! Oli ihan huippu tunti! :)

Sitten vähän hallintotöitä muutama tunti ja sitten saikin lähteä kotiin klo 13 jo. Mun keskiviikot on just ihania tästä syystä, että kun aloittaa aamun aikaisin töissä niin pääsee lähtemäänkin jo ihanan ajoissa. Kotona pikku päikkärit, yksi tärkeä puhelu (josta lisää myöhemmin kun asiat selkiytyy vielä) ja sitte käymään kaverilla kylässä. Oi oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ihanan ystävän kanssa pitkästä aikaa!

Ja nyt tää päivä on kiva lopettaa soffalla kirjotellen blogia. Ja muutaman väriviivankin voisi värittää tuonne värityskirjaan. ;)

Ihanaa illanjatkoa!
- Heidi

Matkalla kohti pistoolikyykkyä

Tänään oon vähän funtsaillut tavoitteita ja unelmia. Yksi tavoitteeni on osata pistoolikyykky. Vielä ei riitä tekniikka eikä voimat. Jalkatreeneissä olenkin ottanut mukaan sellaisia harjoitteita, joista on hyötyä pistoolikyykyä ajatellen.

Tähän pyritään! Kuva Sykesportin sivuilta.

Voisin laittaa tänne blogiin tästä matkastani kohti pistoolikyykkyä vähän kuvia edistymisestä ja muutamaa harjoitusvinkkiä, joista itse pidän. Tuolla Sykesportin sivuilla on hyviä Jukka Rajalan harjoitteita, joten sieltä kannattaa kanssa käydä kurkkaamassa hyviä vinkkejä. :)

Tänään harjoittelin yhden jalan syväkyykkyä.
1. Tuo vapaana oleva jalka / tukijalka toisen jalan taakse ja lähde siitä kyykkäämään alaspäin.
2. Mene niin alas, että takareisi ja pohje osuvat toisiinsa.
3. Voit käyttää tukijalkaa niin paljon apuna kuin haluat tai et juuri ollenkaan.
4. Tee esim. 3 x 6-10 toistoa per jalka

Tämä on jo aika haastava harjoitus, ainakin itselleni. Vaatii liikkuvuutta. Itse olen siinä suhteessa onnekas, että sitä piisaa! :D

Iltajumppaa, toimii hyvin myös taukojumppana töissä kuin töissä!

Olen treenannut jo aikaisemmin syväaskelkyykkyä niin, että askelkyykky tehdään niin syvälle että takareisi ja pohje osuvat toisiinsa ala asennossa. Jos haluatte voin postata tästäkin harjoitteesta kuvan ensi viikolla. :) Tätä askelkyykky harjoitusta voi vielä keventää sillä, että nosta etumaisen jalan vaikka steplaudalle. Muuten sama liike.

Hyvää yötä!
Heidi

Omien ajatusten voima

Moi täällä alkaa elämä voittamaan! Alkaa tuntua siltä, että tässä ollaan kohta taas iskussa! :)

Eilen kävin ihan rauhallisella kävelyllä Cessun kanssa ja henkeä ahdisti ja pisti rinnasta, tuntui että happi ei kulje ja syke on pilvissä. Todellisuudessa syke oli siinä alle 100 :D Mutta siis olo oli heikko heti kun lähti vähän liikkeelle. Ajatukset pyörivät koko ajan, että mikä mulla on, miksi tää ei mee jo ohi, miltä tuntuu keuhkoissa, yskittääkö ja kuinka  paljon, mikä olo on nyt kun tein tätä, entäs nyt ja jne.

Tänä aamuna kävimme kävelemässä ystäväni kanssa. Juttelimme siinä samalla ja ajatukset olivat ihan muissa asioissa kuin siinä, miltä minun kehossani tuntuu juuri nyt tai ahdistaako, saanko henkeä tms. Ja arvatkaas mitä, ei tuntunut ollenkaan pahalta! :) Hengästyinkin ihan oikeasti vähän ja syke kävi välillä 120, mutta happi kulki! Toki yskitti välillä ja tunsin että keuhkot eivät vielä ihan täysin kunnossa ole, mutta mikä vaikutus onkaan omilla ajatuksilla ja nimenomaan sillä mihin ne suuntaa!

Yhteenvetona: Perjantaina kun mietin koko ajan että miltä tuntuu, tuntuuko pahalta niin pahensi omaa oloani tunteitani ylianalysoimalla. Ja tänään kun ajattelin muita asioita niin ei tuntunutkaan niin pahalta! Oujee!

On muitakin tilanteita missä ajatusten vaikutuksen huomaa esim. salilla selkää treenatessa. Jos ajatukset ovat siinä mitä söisin tämän treenin jälkeen, ei tuntuma lihaksessa välttämättä ole niin hyvä. Jos taas ajatukset ovat selässä, työtä tekevissä lihaksissa, niin tuntuma on huomattavasti parempi. Tai jos ajattelet vaikka leuanvetoja tehdessä, että kylläpä minun hauiksissani tuntuu niin et välttämättä huomaa ollenkaan että selässäkin tuntuu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Tai vaikka uintikisoissa, jos ajattelen ennen starttia että voi vitsi kun on niskat jumissa ja minulta kysytään suorituksen jälkeen että mites niska niin saatan sanoa, että mikä niska? :D Eli ajatukset siirtyivät niskan jumeista itse uintiin ja niska jumit unohtui. Ja luultavasti myös hävisivät kokonaan tai niitä ei ollut ollenkaan.

Tätä voi olla välillä vaikea myöntää. Sitä että omat ajatukset eivät olleetkaan totta. Välillä vaan huijaamme itseämme omilla ajatuksillamme. Mutta omia ajatuksiaan voi käyttää niin hyvässä kuin pahassa.

Esimerkki. Olet tehnyt pitkää päivää, muisti on alkanut pätkiä ja ihmiset ympärillä muistuttelevat levon tärkeydestä. Mutta omissa ajatuksissasi voit oikein mainiosti. Sinulla riittää energiaa ja olet ylpeä siitä, että pärjäät niin vähillä yöunilla. Todellisuudessa leposyke on korkealla, keho käy ylikierroksilla ja totaalinen uupumus ei ole kaukana. Tässä tapauksessa huijasit kehoa jaksamaan vielä vähän kiireellisen ajanjakson aikana. Hyvä vai huono juttu? Se vähän riippuu.

Toinen esimerkki. Aamun verryttelyssä ajat näyttävät huonoilta. Ajat jäävät parikymmenystä siitä, mitä ne olivat viime kisoissa kun teit ennätyksiä. Ajattelet, että tänään ei siis voi mennä hyvin. Ennätysvauhti ei ole mahdollinen. Startti tapahtuu ja uit niin hyvän suorituksen kuin tällä kunnolla tänään on mahdollista. Jäät ennätyksestä parin kymmenyksen päähän. Tulos on ok. Tiesithän tämän jo etukäteen. Vai tiesitkö? Mitä jos olisitkin muuttanut ajatuksiasi niin, että verryttely uinti on onneksi vasta verryttelyä. Kisatilanne vasta ratkaisee, mikä on päivän kunto. Olisitko uinut tuon kaksi kymmenystä kovempaa jos olisit niin uskonut, että se on mahdollista? Siinä vähän pohdittavaa. :)

Näillä ajatuksilla viikonloppuun ja altaaseen huomenna vihdoinkin! <3
Terkuin,
Heidi

Mikään ei ole pysyvää

Välillä sitä vaan herää tähän tosiasiaan, että mikään ei todellakaan ole pysyvää. Maailma muuttuu koko ajan, elämämme muuttuu ja me muutumme ihan jatkuvasti joka päivä.

Joskus sitä saa itsensä kiinni ajattelemasta, että sitten kun tähän totun ja opin niin helpottuu, mutta kun eihän se niin mene! Oli kyse sitten töistä, parisuhteesta tai vaikka lapsista. Juuri kun olet jonkin asian oppinut tai tottunut niin tadaa, jotain muutosta tapahtuu ja taas pitää opetella ja muuttua mukana. Niin se vain menee. Elämä. Eikä se loppupeleissä ole niin paha asia.

Lasten kanssa sen varsinkin huomaa. He muuttuvat koko ajan joka päivä, kasvavat kohti aikuisuutta. Minäkin tulin tähän meidän perheeseen ns. kesken kaiken muutama vuosi sitten ja ajattelin, että tuolla miekkosella on niin paljon helpompaa kun hän on elänyt tätä arkea jo 13 vuotta ja minä vasta sen parisen vuotta. Mutta sittenpä yksi kaunis päivä sen tajusin, että hetkinen, ei sillä ole merkitystä kuinka kauan olemme eläneet mitäkin elämäntilannetta tai vastaavaa, koska joka päivä on erilainen. Joka päivä on uusi päivä. Mikään ei ole pysyvää. Lapset kasvaa ja me kasvamme siinä mukana. Opimme koko ajan lisää toisistamme ja itsestämme. Ja se on pysyvää. Muutos.

Tämä oivallus oli niin avartava ja helpottava! Te joilla on omia lapsia tämä on varmasti tuttu juttu. Lasten kanssa sen hoksaa paremmin, että elämä on todellakin mielenkiintoinen ja opettavainen matka itseemme ja tähän maailmaan. Joka päivä on uusi seikkailu lasten kanssa.

Elämä muuttuu ja me sen mukana.

En vaihtaisi tätä matkaani kenenkään kanssa. Koska juuri tästä omasta matkastani minä nimittäin pidän. Ja paljon. <3

Väsy on ystävä

Viime viikolla totesin että väsy on ystävä. Jos väsyttää niin silloin mennään nukkumaan, eikö? Mitä sitä taistelemaan vastaan! Väsy kertoo meille, että on aika himmata ja painua pehkuihin.

Monesti itselläni väsy alkaa tuntua kropassa siinä klo 20-21, mutta eihän silloin voi vielä mennä nukkumaan!?! Siinähän on vielä tunti tai pari tehokasta aikaa tehdä vaikka mitä!
Miksi? Jos väsyttää niin antaa väsyttää ja silloin mennään sitten nukkumaan! Koska selkeästi keho ja mieli niin haluaa. Joten totellaan sitä väsyä.

Joten tästä lähin uskon aina väsyä. Se on ystävä ja tärkeä sellainen. Annan itselleni luvan mennä nukkumaan jo kahdeksalta illalla, jos kerta väsyttää!

<3: Heidi

Herkutteletko? Kyllä!

Täällä sitä kotona soffalla makoillaan. Olen tässä nyt potenut muutaman päivän ajan flunssaa ja nyt alkaisi jo riittää. Toki tämä lepo on tehnyt hyvääkin! On ollut mukavaa vain olla esim. lukea lehtiä, katsella leffoja ja pelata pleikkaa. Mutta kyllä tässä olisi jo kova hinku liikkumaan! Ihan mielen kuin kropankin kannalta! :D

Tässä sairastamisessa kun on ainakin itselläni sellainen yksi iso huono puoli, se että silloin tulee herkuteltua vähän liian monena päivänä siihen nähden että kulutus on kuitenkin minimissään. Vaikka oikeastaan ei tee edes mieli, mutta kun ei ole oikein muutakaan tekemistä, kun pitää vain levätä. Tänään tein kauraomenapaistoksen ja tarkoitus oli syödä pala tai kaksi, mutta söinkin sitten koko paistoksen! :D

Omenakaurapaistos
75 g margariinia
0,5 dl sokeria (steviaa olisi varmasti voinut myös käyttää sokerin tilalla)
2 dl kaurahiutaleita
6 pientä omenaa (omasta puusta)

-> sekoita keskenään margariini, sokeri ja kaurahiutaleet
-> kuori omenat, pilko ja aseta piirakkavuoan pohjalle tiiviisti
-> laita omenien päälle 0,5 dl vettä ja ripaus sokeria ja kanelia
-> nostele kauraseos tasaisesti omenien päälle
-> paista paistosta 225 asteessa 20 minuttia
-> nauti sellaisenaan tai esim. vaniljajäätelön kanssa

Tässä satsissa on vähän vajaa 1000 kaloria, eli ei kannata syödä koko paistosta yksin niin kuin minä tein! :D Parempi olisi aina leipoa vain silloin kun on muitakin syöjiä paikalla! ;)

Moni asiakkaani (ja moni muukin) on ihmetellyt minulle ääneen, että syötkö sinäkin herkkuja?! Vastaus on kyllä. :) Kyllä minäkin herkuttelen ja joskus jopa todella paljon! Se on ihan ok minulle. Välillä voi herkutella, varsinkin niinä päivinä kun on treenannut paljon tai kovaa. Järkevä syöminen tarkoittaa minulla sitä, että välillä saa myös herkutella, ihan ilman omantunnon tuskia! ;)

Arvatkaapa ketkä muuten herkuttelee ja paljon? Muumit! :D Katson tässä samalla kun kirjoittelen niin muumeja ja siellä syödään koko ajan pannukakkuja! Nami! ;) Voisipa tänään tehdäkin iltapalaksi proteiinipannareita ja laittaa päälle mustikoita. Tai sitten vain kevyen rahkamarjasmoothien. Saas nähdä!

Herkullista keskiviikko iltaa! <3

Puhtaalta pöydältä

Hei kaikki,

Tuli semmoinen tunne, että haluan nyt aloittaa blogin kirjoittamisen puhtaalta pöydältä. Haluan kirjoittaa enemmän omaa ajatusvirtaani, päiväkirjaa, jakaa enemmän asioitani omasta elämästäni, omasta arjestani, onnellisuudesta ja matkastani kohti unelmaani. Ensimmäinen blogini Positiivinen Pulahdus säilyy edelleen, mutta enemmänkin vain yritykseeni/töihini liittyvänä kotisivuna. Voisi sanoa, että erotan nyt työni ja oman elämäni toisistaan. :D

Miksi kirjoitan?
Ajatukseni selkiytyvät kun kirjoitan. Ja kun sen teen vielä julkisesti, nuo ajatukset muuttuvat enemmän todeksi. Ja kun vielä luen jälkeen päin kirjoittamaani, opin aina jotain uutta myös itsestäni.
Toivon toki myös, että ehkä joku voisi saada kirjoituksistani ja elämästäni inspiraatiota, oivalluksia, toivoa, uskoa, itseluottamusta tai jotain muuta. Ehkäpä hupia tai tyydytettyä uteliaisuuden nälkäänsä! :D Haluan kirjoittaa rehellisesti ja avoimesti niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä elämässäni, säilyttäen kuitenkin kirjoituksissani positiivisen sävyn.

Kuka on Heidi?
Olen 27-vuotias. Asun Nurmossa miekkoseni kanssa omakotitalossa keskellä peltoja. Toimin myös välillä "varaäitinä" 11- ja 13- vuotiaalle nuorille neitokaisille. Mutta enemmänkin olen heille vain Heidi. :) Meillä tai minulla on myös omakotitalo Ilmajoella, joka toimii meidän perheen "mökkinä". Meillä on myös pari koiraa, joista toinen on minun 14-vuotias Cessu, rotuna Suomen Buhund ja virallienn nimi Vuonohaan Caesar.

Käyn töissä Liikuntakeskus Fressillä Seinäjoella. Toimin siellä Fressi Trainer- ja ryhmäliikuntavastaavana, personal trainerina sekä ryhmäliikuntaohjaajana. Ohjaan mm. spinningiä ja kehonhuoltotunteja. Sivutoimena ja harrastuksena pyöritän myös omaa yritystä, jonka nimi on Positiivinen Pulahdus. Sen kautta tarjoan uintitekniikkaohjausta ja -valmennusta, uintikursseja sekä unelma elämä workshoppeja, ja nyt myös ensi keväästä lähtien onnellisuusvalmennusta.

Matka kohti unelmaa
Unelmani on tulla huippu-uimariksi, niin huipuksi kun on vain mahdollista. Ja uskon, että se on mahdollista! Minulla on pitkä uintitausta takanani, sellaisen 16 vuotta. Minulla oli tauko aktiivisesta uinnista sellaiset 3-4 vuotta ja nyt viime helmikuussa aloitin uinnin uudestaan. Koska uinti vain on se minun juttuni. Mä tiedän, että tuun uimaan vielä kovaa, koska nyt vain on mun aika, mun hetki sytyttää mun kipinä roihuamaan. Mun aika näyttää itelleni ja muille, että musta on tähän, vaikka oon uimariksi jo ns. vanha. Tähän aiheeseen tuun vielä palaamaan, koska tästä aiheesta mulla on paljon asiaa ja uskon, että tästä aiheesta tässä blogissa tuun paljon kirjoittamaankin.

Yhteenveto
Yhteenvetona blogini aiheita tulevat siis olemaan oma tavallinen arkeni, joka sisältää tarinoita uinnista, treeneistä, ruuasta, Fressistä, yrittäjyydestä, parisuhteesta, lapsista, ystävistä, kodista ja kaikesta siitä, mikä elämääni kuuluu. Aiheena siis minun elämäni. :)

- Heidi