maanantai 2. marraskuuta 2015

Liikaa hyvää on joskus liian paljon

Mun elämässä on tällä hetkellä todella, todella paljon hyviä asioita. Parisuhde, perhe, maailman paras työ, oma yritys, uinti, ystävät jne. Mutta voiko hyviä asioita olla elämässä liikaa? Upeita mahdollisuuksia ja kokemuksia vain tupsahtelee eteeni. Kuinka niihin voi olla tarttumatta? Sitä haluaisi vaan sanoa kyllä, kyllä ja kyllä koska kaikki jutut joita tulee vastaan ovat mahtavaia mahdollisuuksia kehittyä niin ihmisenä kuin työssä! Miten se onkin niin vaikea sanoa ei tuollaisessa tilanteessa?

Elämäni pyörii aika paljon työni ympärillä. Fressi on lähestulkoon toinen kotini. Siellä viihtyy vaikka töitä ei olisikaan enää sille päivää tehtävänä. Siellä saan vastata meidän trainer- ja ryhmäliikuntapuolesta ja näiden tiimien johtaminen on lempipuuhaani, koska siinä saan kehittyä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. PT-asiakkaani tuovat työpäivääni jokainen oman energiansa. Heidän kanssaan oma elämäni unohtuu ja elän täysillä siinä hetkessä heidän kanssaan. Asiakastapaamisessa olen 100 % läsnä. Ryhmäliikuntaohjaus tuo työpäiviini mukavaa liikettä ja mitä upeimpia asiakaskohtaamisia.

Oman yritykseni puolella pääsen toteuttamaan myös vapaasti omia ideoita ja käyttämään luovuuttani. Toki saan tehdä niin myös Fressillä, mutta tiettyjen rajojen sisällä. Positiivisen Pulahduksen kautta pidän uintikursseja ja ohjaan uintitekniikkaa niin yksilöille kuin ryhmille. Yrittäjyys on itselleni tällä hetkeläl mukava harrastus ja teen sitä sen mukaan mitä aikaa riittää Fressin töiden ohella.

Elämäni pyörii siis aika paljon töiden ympärillä. Toisaalta se ei haittaa, koska se on niin kivaa! Koska se on kivaa, sitä ottaa mielellään vielä yhden asiakkaan lisää, ottaa yhden jos toisenkin mielenkiintoisen tehtävän hoitaakseen, palaveeraa uusista ideoista ja lupautuu ottamaan vastuulleen vielä tämänkin asian. Lopulta kalenteri pullottaa kaikkia kivoja juttuja niin että muut kivat elämän osa-alueet saattavat alkaa kärsiä niinkuin esimerkiksi perhe, parisuhde tai oma aika, harrastukset.



Parisuhde kun ei itsestään pysy elossa. Sen eteen tulee tehdä töitä ja ennen kaikkea antaa aikaa. Helposti, ainakin minä, pidän parisuhdetta välillä itsestäänselvyytenä. Samallalailla kuin välillä ystävyyssuhteitanikin. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Niitä tulee huoltaa ja niille tulee antaa aikaa, jotta ne voivat elää ja voida hyvin. Vahvakaan suhde ei elä hyvinvoivana kovin pitkään ilman yhteistä aikaa.

Meidän suhteessa olemme molemmat aika työkeskeisiä. Tykkäämme työstämme ja se on ok, se ei haittaa. Yhteinen aika vain on välillä aika vähissä. Viikolla emme ehdi kuin nukkua yhdessä ja vaihtaa muutaman sanan keskenämme, sen mitä jaksamme. Meidän yhteinen parisuhdeaika sijoittuu yleensä viikonlopuille ja silloin käymme yleensä mm. yhdessä treenaamassa salilla. Välillä vain nuo yhteiset viikonloputkin ovat harvassa.

Oma aika on minulle lähes yhtä tärkeää kuin parisuhde ja perhe. Välillä kaipaan sitä että saan olla ihan yksin omissa oloissani. Työni on hvyin sosiaalista ja sen vastapainoksi kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa, aikaa jolloin voin tehdä sellaisia asioita joista tykkään ja joista saan virtaa. Yksi näistä on uinti. Uinti on myös itselleni tärkeä harrastus. Harrastus joka vie myös osansa meidän yhteisistä viikonlopuista.

Nyt kun kirjoitan näitä ylös niin huomaan että tähän ei tällä hetkellä mahdu ainakaan yhtään enempää asioita. Koska jo nyt se kaikkein tärkein asia elämässäni kärsii. Vaikka siis sanoisinkin ei jollekin mahtavalle ja upealle mahdollisuudelle, niin samaan aikaan sanon kyllä parisuhteelleni. <3