Joskus sitä saa itsensä kiinni ajattelemasta, että sitten kun tähän totun ja opin niin helpottuu, mutta kun eihän se niin mene! Oli kyse sitten töistä, parisuhteesta tai vaikka lapsista. Juuri kun olet jonkin asian oppinut tai tottunut niin tadaa, jotain muutosta tapahtuu ja taas pitää opetella ja muuttua mukana. Niin se vain menee. Elämä. Eikä se loppupeleissä ole niin paha asia.
Lasten kanssa sen varsinkin huomaa. He muuttuvat koko ajan joka päivä, kasvavat kohti aikuisuutta. Minäkin tulin tähän meidän perheeseen ns. kesken kaiken muutama vuosi sitten ja ajattelin, että tuolla miekkosella on niin paljon helpompaa kun hän on elänyt tätä arkea jo 13 vuotta ja minä vasta sen parisen vuotta. Mutta sittenpä yksi kaunis päivä sen tajusin, että hetkinen, ei sillä ole merkitystä kuinka kauan olemme eläneet mitäkin elämäntilannetta tai vastaavaa, koska joka päivä on erilainen. Joka päivä on uusi päivä. Mikään ei ole pysyvää. Lapset kasvaa ja me kasvamme siinä mukana. Opimme koko ajan lisää toisistamme ja itsestämme. Ja se on pysyvää. Muutos.
Tämä oivallus oli niin avartava ja helpottava! Te joilla on omia lapsia tämä on varmasti tuttu juttu. Lasten kanssa sen hoksaa paremmin, että elämä on todellakin mielenkiintoinen ja opettavainen matka itseemme ja tähän maailmaan. Joka päivä on uusi seikkailu lasten kanssa.
 |
| Elämä muuttuu ja me sen mukana. |
En vaihtaisi tätä matkaani kenenkään kanssa. Koska juuri tästä omasta matkastani minä nimittäin pidän. Ja paljon. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti