Eilen kävin ihan rauhallisella kävelyllä Cessun kanssa ja henkeä ahdisti ja pisti rinnasta, tuntui että happi ei kulje ja syke on pilvissä. Todellisuudessa syke oli siinä alle 100 :D Mutta siis olo oli heikko heti kun lähti vähän liikkeelle. Ajatukset pyörivät koko ajan, että mikä mulla on, miksi tää ei mee jo ohi, miltä tuntuu keuhkoissa, yskittääkö ja kuinka paljon, mikä olo on nyt kun tein tätä, entäs nyt ja jne.
Tänä aamuna kävimme kävelemässä ystäväni kanssa. Juttelimme siinä samalla ja ajatukset olivat ihan muissa asioissa kuin siinä, miltä minun kehossani tuntuu juuri nyt tai ahdistaako, saanko henkeä tms. Ja arvatkaas mitä, ei tuntunut ollenkaan pahalta! :) Hengästyinkin ihan oikeasti vähän ja syke kävi välillä 120, mutta happi kulki! Toki yskitti välillä ja tunsin että keuhkot eivät vielä ihan täysin kunnossa ole, mutta mikä vaikutus onkaan omilla ajatuksilla ja nimenomaan sillä mihin ne suuntaa!
Yhteenvetona: Perjantaina kun mietin koko ajan että miltä tuntuu, tuntuuko pahalta niin pahensi omaa oloani tunteitani ylianalysoimalla. Ja tänään kun ajattelin muita asioita niin ei tuntunutkaan niin pahalta! Oujee!
On muitakin tilanteita missä ajatusten vaikutuksen huomaa esim. salilla selkää treenatessa. Jos ajatukset ovat siinä mitä söisin tämän treenin jälkeen, ei tuntuma lihaksessa välttämättä ole niin hyvä. Jos taas ajatukset ovat selässä, työtä tekevissä lihaksissa, niin tuntuma on huomattavasti parempi. Tai jos ajattelet vaikka leuanvetoja tehdessä, että kylläpä minun hauiksissani tuntuu niin et välttämättä huomaa ollenkaan että selässäkin tuntuu. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Tai vaikka uintikisoissa, jos ajattelen ennen starttia että voi vitsi kun on niskat jumissa ja minulta kysytään suorituksen jälkeen että mites niska niin saatan sanoa, että mikä niska? :D Eli ajatukset siirtyivät niskan jumeista itse uintiin ja niska jumit unohtui. Ja luultavasti myös hävisivät kokonaan tai niitä ei ollut ollenkaan.
Tätä voi olla välillä vaikea myöntää. Sitä että omat ajatukset eivät olleetkaan totta. Välillä vaan huijaamme itseämme omilla ajatuksillamme. Mutta omia ajatuksiaan voi käyttää niin hyvässä kuin pahassa.
Esimerkki. Olet tehnyt pitkää päivää, muisti on alkanut pätkiä ja ihmiset ympärillä muistuttelevat levon tärkeydestä. Mutta omissa ajatuksissasi voit oikein mainiosti. Sinulla riittää energiaa ja olet ylpeä siitä, että pärjäät niin vähillä yöunilla. Todellisuudessa leposyke on korkealla, keho käy ylikierroksilla ja totaalinen uupumus ei ole kaukana. Tässä tapauksessa huijasit kehoa jaksamaan vielä vähän kiireellisen ajanjakson aikana. Hyvä vai huono juttu? Se vähän riippuu.
Toinen esimerkki. Aamun verryttelyssä ajat näyttävät huonoilta. Ajat jäävät parikymmenystä siitä, mitä ne olivat viime kisoissa kun teit ennätyksiä. Ajattelet, että tänään ei siis voi mennä hyvin. Ennätysvauhti ei ole mahdollinen. Startti tapahtuu ja uit niin hyvän suorituksen kuin tällä kunnolla tänään on mahdollista. Jäät ennätyksestä parin kymmenyksen päähän. Tulos on ok. Tiesithän tämän jo etukäteen. Vai tiesitkö? Mitä jos olisitkin muuttanut ajatuksiasi niin, että verryttely uinti on onneksi vasta verryttelyä. Kisatilanne vasta ratkaisee, mikä on päivän kunto. Olisitko uinut tuon kaksi kymmenystä kovempaa jos olisit niin uskonut, että se on mahdollista? Siinä vähän pohdittavaa. :)
Näillä ajatuksilla viikonloppuun ja altaaseen huomenna vihdoinkin! <3
Terkuin,
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti